Vinkkejä muotokuvaan tulijalle

vinkkeja muotokuvaukseenRippikuva, ylioppilaskuva, hääkuva. Näin se alkaa, suomalaisen ihmisen muotokuva-albumi. Nämä kolme kuvaa sijoittuvat useimmiten nuoruuden vuosiin ja kertovat nuoren ihmisen elämän tähtihetkistä. Seuraava kuva on hyvin usein 50-vuotiskuva, jos vielä sittenkään. Miksi? Eikö keskiiässä, voimakkaimmassa aikuisuudessa, ole muka mitään kuvattavaa?

Valokuvaajalle voi mennä ilman pakottavaa syytä, ilman juhlaa ja juhlavaatteita. Monet valokuvaajat toivovat, että studioon ilmaantuisi enemmän ihmisiä, jotka elävät täyteläitä työvuosiaan, pukeutuvat niin kuin tahtovat tai esiintyvät kuvassa peräti työvaatteissaan, oli se sitten haalari tai liituraita.

Ellei satu olemaan intohimoinen pukeutuja, paremman vaatteen päälle pistäminen saa yleensä ihmisen tuntemaan olonsa oudoksi ja vieraaksi. Tämä ei tietenkään ole eduksi valokuvassa, jos tarkoitus on kuvata juuri Sinua eikä ketään outoa ja vierasta, joka on sattunut panemaan ylleen Sinun uudet vaatteesi. Jätä paras puku kotiin ja ota kuvaamoon jotakin mistä pidät ja missä tunnet itsesi tutuksi. Jos vaatteet askarruttavat kovasti, pakkaa niitä mukaasi matkalaukullinen, niin kuvaaja voi löytää sieltä yhdessä Sinun kanssasi sopivan asun. Valokuvaajan ammattitaitoon kuuluvat tällaisetkin asiat, joten hänen makuunsa voi luottaa silloin, kun oma tyylitaju tuntuu jännityksessä horjuvan.

Perusasiana voidaan pitää, että kirjavuus, mustavalkoisuus, huomiota herättävät korut ja asusteet vievät huomion pois pääasiasta eli kasvoista. Poikkeuksena ovat ne ihmiset, joiden persoonallisuus ilmenee juuri huomiota herättävissä vaatteissa, väreissä ja kampauksissa. Yleensä yksinkertaisuus kaunistaa. Valokuvaaja on kiinnostuneempi kasvoista, ilmeistä ja eleistä kuin kauden muotivaatteista.

Kampauksiin pätee sama kuin vaatteisiinkin, eli että oma tukka paras tukka, olipa se sitten pehko tai kolme hiusta poikittain otsalla. Jos ei ennenkään ole harrastanut permanentteja tai punk-kampauksia, sellaista ei kannata teettää myöskään juuri ennen valokuvaajalle menoa. Valokuvaaja toivoo, että hiukset ovat puhtaat, vastapestyn kiiltävät, ellei tyyliisi kuulu ehdottomasti rasvaletti.

Jos ei ole tottunut meikkaamaan, sitä ei tarvitse tehdä valokuvaakaan varten. Mustavalkoinen kuva häivyttää meikin, värikuva korostaa sitä. Rajujen varjostusten ja poskipunan kanssa on syytä olla tarkkana, mieluummin liian vähän kuin liian paljon värejä ja varjoja. Jos käytät värivoidetta ihon virheiden tasoittamiseksi, (hyvä keino myös miehille kuvaan mentäessä) valitse oman ihosi väriä lähellä oleva värisävy, mieluummin vielä astetta vaaleampi. Tumma väri tekee ihosta vanhan ja elottoman näköisen, paksu puuterikerros sen päälle tehostaa suttuista vaikutelmaa.

Valokuvassa ei ole pakko hymyillä. Kuvaaja kyllä huomaa, oletko räiskyvä vai sulkeutunut, eikä pakota ketään itselleen vieraaseen rooliin. Kuuntele silti valokuvaajan ehdotuksia. Valokuvaaja tekee luovaa työtä, joten hän saattaa keksiä sinun kasvojesi ja olemuksesi inspiroimana jotakin uutta. Tavallisesta syntymäpäiväkuvasta saattaa tulla suuri seikkailu, jos kuvaajan ja kameran eteen antautuu omana itsenään, valmiina yhteistyöhön. Valmis kuva kertoo monta tarinaa, joista kuvattavalla ei ennen ehkä ollut aavistustakaan. Rohkeutta matkaan!